Juttusarja

Voitolla työhön

Voitolla työhön -juttusarjassa esitellään menestyksekkäästi työtään tekevien siemensläisten oivalluksia työelämästä.

HIFK, Toyota ja Sinumerik

Myyntiasiantuntija Juha “Mr. Sinumerik” Meriaho, 60, vannoo uskollisuutta kolmelle logolle.

“Mieleenpainuvin työkeikkani vei minut Geneveen Rolexin kellotehtaalle. Elettiin 1980-luvun loppua, jolloin työskentelin Sveitsin Siemensillä CNC-koneiden huollossa ja käyttöönotossa. Minut oli tilattu Rolexille vikakeikalle korjaamaan työstökonetta, jolla sorvattiin kultakellojen aihioita.

Kone sijaitsi tarkasti vartioidulla kultaosastolla ja sorvin kaukalossa oli kultalastuja. Koko huoltokeikan ajan kaapinkokoinen vartija seisoi vieressäni ison pistoolin kanssa vahtimassa. Aluksi tilanne tuntui kuumottavalta, mutta kun keskityin työhön, jännitys haihtui. Koneessa oli karakäytön nopeusohjekaapelin maadoitusvika, jonka sain korjattua.

Ulkomailla vietetyt vuodet avasivat silmäni monikansallisuudelle. Ymmärsin, että ihmiset ovat aika samanlaisia, vaikka kieli onkin eri. Tärkein oppini työelämästä on, että kaikkia eri ammattiryhmiä pitää arvostaa.”

700 huoltokeikkaa 5 vuodessa

“Työurani voisi jakaa karkeasti kuuteen eri vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe alkoi, kun valmistuin mittaus- ja säätöteknikoksi Turun teknillisestä opistosta vuonna 1985. Porvoolainen tuttuni Jorma Hietala aloitti noihin aikoihin Siemensin Sinumerik-CNC-ohjausjärjestelmän modernisoinnit Suomessa ja kyseli minua automaatiosuunnittelijan hommiin. Otin paikan vastaan ja tein erilaisia asiakkaille räätälöityjä työstökoneiden modernisointiprojekteja kaksi ja puoli vuotta.

Vuonna 1987 päätin irtisanoutua ja hakea töitä Sveitsin Siemensiltä työstökoneiden huolto- ja käyttöönotto-osastolta. Siitä alkoi urani toinen vaihe. En osannut lähtiessäni yhtään saksaa, mutta nuorena sitä on aika yltiöpäinen.

Kyllä siinä käytiin aluksi kova koulu, että sain ammattisanaston haltuun. Tein sitkeästi töitä ja asiakkaat arvostivat periksiantamattomuuttani. Viidessä vuodessa ehdin tehdä noin 700 huoltokeikkaa. Kaipuu kotikulmille kuitenkin kasvoi ja muutin takaisin Porvooseen vuonna 1992. Oli mahtava fiilis kävellä torilla lippalakkisten pappojen rinnalla omaa äidinkieltä kuullen.

Siitä alkoi kolmas vaihe. Elettiin lama-aikaa ja päätin perustaa oman kiinteistöalan yrityksen. Ostin pikku traktorin, tein lumitöitä, siivoilin käytäviä ja sen sellaista. Sitten hain ja pääsin Ingman Foodsille prosessipuolen huoltomieheksi ja jatkoin kiinteistöhommia siinä sivussa. Ingmanilla oli tosi tiivis työyhteisö, josta tykkäsin. Vaikka olin tottunut tekemään töitä yksin, minua ei ole koskaan haitannut tehdä töitä muiden ihmisten kanssa.”

Tärkein oppini työelämästä on, että kaikkia eri ammattiryhmiä pitää arvostaa. 
Juha Meriaho

Koulutuksissa mahtava ihmiskirjo

“Neljäs vaihe urallani alkoi vuonna 1997, kun Ahtiaisen Jukka Siemensiltä soitti ja kysyi, tulisinko CNC-koneiden modernisointi- ja huoltohommiin. Päätös oli helppo, sillä työstökoneala veti puoleensa. Korjasin koneita ja päivitin sitä sun tätä. Samoihin aikoihin menin naimisiin, ja esikoisemme syntyi vuonna 1998. Perhe-elämä toi mukanaan uudenlaista vastuuta eikä reissaaminen ollut enää niin houkuttelevaa. Halusin olla enemmän läsnä kotona ja vaimoni tukena.

Se sysäsi urani jälleen uuteen, viidenteen, vaiheeseen, ja vuonna 2001 siirryin Siemensin koulutuspuolelle. Kouluttajana pystyin suunnittelemaan tekemisiäni huoltohommia paremmin. Pidin CNC-ohjelmointiin ja huoltoon liittyviä koulutuksia, joihin osallistui vuosien varrella noin 300 ihmistä. Ihmiskirjo oli mahtavaa. Työ oli kuitenkin yllättävän rankkaa kaikkine valmisteluineen, ja halusin kokeilla vielä jotain uutta.

Vuonna 2006 hain ja pääsin nykyiseen ammattiini Sinumerik-tuoteperheen myyntiasiantuntijaksi. Nyt on menossa siis työurani kuudes vaihe.”

Ei jatkuvaa Solsidania

“HIFK, Toyota, Sinumerik − siinä on kolme logoa, joille olen uskollinen. Olen tehnyt puolet elämästäni töitä Sinumerikin kanssa, ja se on minulle kaikki kaikessa. Elän ja hengitän sitä tuotetta. Toki tässä on vähän show’takin mukana, mutta yleensä kyllä nostan Sinumerikin esille aina, kun mahdollista. Minulla on tietynlainen ammatillinen intohimo työstökonetekniikkaan, sillä olen nähnyt sen koko elinkaaren. Ymmärtääkseni henkilöidyn myös asiakaskunnassa vahvasti CNC-asioihin.

Joku voisi ihmetellä, miten olen jaksanut tehdä samaa duunia 30 vuotta, mutta tässä vastaus: olen päässyt kehittämään itseäni Siemensillä jatkuvasti tosi hyvien koulutusten kautta. Vaikka minulla on laskennallisesti kasassa 30 Siemens-vuotta, minun ei ole tarvinnut tehdä yhtä ja samaa työtä koko ajan, vaan minulla on aina ollut mahdollisuus oppia uutta. Sitä arvostan todella. En ole luonteeltani niin tylsä, että jaksaisin samaa veivata. Mutta ymmärrän senkin, ettei työelämä voi olla jatkuvaa Solsidania.

Työurani on ollut rikas ja nautin siitä, että minulla on mielenkiintoisia ihmisiä ympärilläni. Pääsen toteuttamaan itseäni ja matkustamaan. Matka on ollut pitkä, ja olen saanut tehdä kaikenlaista. Työ on antanut paljon: Olen oppinut luottamaan itseeni ja päätöksiini virheitä pelkäämättä. Bonuksena sain myös kunnon kielikylvyn saksaa.

Vaikka eläkeikä lähestyy, en rupea himmailemaan ja elämään muistoissa, vaan teen loppuun asti tosissaan mutten totisena. Tavoitteenani on oppia tekemään ainakin CNC-digikaksonen vielä.”

 

Teksti: Päivi Lukka
Kuvat: Päivi Lukka ja Juha Meriahon kotialbumi
Haastatteluajankohta: 13.1.2022

Urapolku

  • Ensimmäinen kesätyöpaikkani oli siivooja Nesteen Porvoon-jalostamolla.
  • Koulutukseltani olen mittaus- ja säätöteknikko.
  • Minua motivoi työssäni uuden oppinen.
  • Parasta vastapainoa työlle ovat rivitanssi ja kalastus.
  • Tulevaisuuden urahaaveissani osaan tehdä virtuaalisen käyttöönoton Sinumerikin digitaaliselle kaksoselle.